Kun toinen äänestyspäivä 16.3.1907 päättyi, vaalilautakunta avasi vaaliuurnan, laski äänestyslippujen lukumäärän ja paketoi liput. Vaalilautakunnat eivät siis avanneet lippuja ja laskeneet vaalien tulosta alustavasti kuten nykyisin. Ne vaaliliput, joiden kääntöpuolelle otteella äänestänyt oli merkinnyt jonkun toisen vaalipiirin nimen, toimitettiin postiin kyseisen vaalipiirin keskuslautakunnalle lähetettäväksi.
Tarkoitus oli, että vaaliliput otettiin uurnasta ja paketoitiin heti toisen vaalipäivän päätyttyä, mutta vaalilaissa oli myös säännös, jonka mukaan "jos annettuja vaalilippuja ei voida heti laskea, sentähden että aika on pitkälle kulunut, vaaliuurna on suljettava vähintään kolmen läsnäolijan sinetillä ja pantava varmaan talteen, ja toimitetaan annettujen vaalilippujen laskeminen ja päällykseen paneminen seuraavana päivänä".
Yleensä vaalilippujen uurnasta otto ja mahdollinen säilyttäminen eivät tuottaneet ongelmia. Poikkeuksia kuitenkin oli, kuten Marttilan kunnassa tapahtunut välikohtaus osoittaa.
Kun paketointi oli tehty, lähetys oli vietävä mahdollisimman pian lähimpään postitoimistoon oman vaalipiirin keskuslautakunnalle lähetettäväksi. Suomen Postihallitus oli antanut postinhoitajille omat ohjeensa muun muassa siitä, että postivirkamies ei saanut kieltäytyä vastaanottamasta vaalilippulähetyksiä minä aikana päivästä tahansa, "ei edes yöaikanakaan, jos nimittäin samana yönä tai seuraavana aamuna posti lähtee lähetysten osotepaikkaan." Ennen vaaleja oli arvioitu, että lähetysten saapuminen vaalipiirien keskuslautakuntiin kestäisi enintään kaksi viikkoa ja tähän myös varauduttiin. Käytäntö kuitenkin osoitti, että lippupaketit kulkivat postissa huomattavasti nopeammin.
Vaalipiirien keskuslautakunnat palkkasivat itse omat ääntenlaskijansa. Hämeen eteläisen vaalipiirin keskuslautakunta haki lehti-ilmoituksilla "kuuttatoista ylioppilasta tahi muuta siihen (laskentaan) kykenevää henkilöä" ja maksoi laskijoille 10 markkaa tehdyltä työtunnilta, pyhätyöstä palkkio oli kuitenkin kaksinkertainen. Lisäksi keskuslautakunta palkkasi lajittelijoita, sitojia ja vahtimestarin, joille maksettiin 5 mk tunnilta sekä kanslia-apulaisen, jolle maksettiin 2 mk tunnilta. Rahoitus palkkauksiin ja muihin toimintamenoihin saatiin lääninhallitukselta.
Vaalilippujen laskentamenettely oli keskuslautakunnissa tarkkaan järjestetty. Hämeen eteläisen vaalipiirin keskuslautakunta oli laatinut erityisen työjärjestyksen, jonka mukaan laskenta suoritettiin.
Vaaliliput olivat suurikokoisia ja niihin oli voitu tehdä monenlaisia merkintöjä (yksi punainen viiva, muutettu listan järjestys eri variaatioineen, itse kirjoitettu lista kolmella, kahdella tai yhdellä ehdokkaalla, hylkäykseen johtaneet merkinnät), joten lippujen tarkastus ja tuloksen laskeminen oli aikaa vievää puuhaa. Keskuslautakunnilla oli käytössään lääninhallituksilta saadut laskukoneet sekä senaatin lähettämät laskentapöytäkirjakaavakkeet.
Vaalien tulos laskettiin pääpiirteissään seuraavasti:
Vaalilippujen laskeminen aloitettiin keskuslautakunnissa sitä mukaan kuin ne äänestysalueista saapuivat. Lautakunnan kokoushuoneen ulkopuolelle laitettiin taulu, johon merkittiin aina kunkin laskentapäivän jälkeen selvillä oleva laskentatilanne. Äänestysalueittaisia epävirallisia tuloksia voitiin antaa lautakunnasta ulos sitä mukaan kuin niitä valmistui. Yöksi vaaliliput ja laskelmat suljettiin lukittuun tilaan, jonka suojaksi asetettiin vielä poliisivartio.
Ääntenlaskentalomake.
Hämeen eteläisen vaalipiirin keskuslautakunta sai kaikki vaaliliput kertaalleen lasketuksi maanantaina 25.3. eli yhdeksäntenä päivänä toisen vaalipäivän jälkeen. Sen jälkeen suoritettiin vielä tarkastuslaskennat ja vaalipiirin tulos voitiin vahvistaa torstaina 4.4.1907. Muissa vaalipiireissä laskenta eteni suurin piirtein samaa tahtia, joten kaikki tulokset saatiin vahvistettua huhtikuun alkupäivinä.
Uudenmaan vaalipiirin ääntenlaskijat työssään.
Kuva: Kansalliskirjasto
