Suurimmalle osalle lähes 1,3 miljoonasta äänioikeutetusta sekä itse vaalit että myös äänestämisen tekninen suoritus olivat täysin uusi asia. Lisäksi suhteellisen vaalitavan pelättiin olevan hankalasti äänestäjien hahmotettavissa. Aikaa vaalilain vahvistamisesta itse vaaleihin oli vain noin kahdeksan kuukautta.
Lue oppaan teksti
napsauttamalla kuvaa.
Vaalimenettelyä ryhdyttiinkin heti kesällä 1906 esittelemään monin eri tavoin. Sanomalehdet olivat siinä tärkeä tiedotuskanava. Vaaliasia oli esillä myös erilaisissa kokouksissa ja iltamissa, joita erityisesti puolueet järjestivät. Lisäksi syksyn 1906 ja alkutalven 1907 aikana laadittiin useita erilaisia yleistajuisia oppaita, joissa vaalimenettelyä selostettiin niin äänestäjän kuin vaalilautakunnankin näkökulmasta. Luonnollisesti puolueet painattivat myös omia "waalioppaitaan", joissa vaalimenettelyn selostamisen lisäksi neuvottiin suorasukaisesti äänestämään "oikeita" ehdokaslistoja. Useissa oppaissa myös mainittiin nimeltä ne valitsijayhdistykset, joita ainakaan EI tule äänestää!
Myös Kiannon Punaisessa Viivassa Topi ja Riikka opiskelevat uutta järjestelmää suutari Raappanan heille lähettämän kirjasen avulla: "Mieli jännityksissä, wapisewin kalwosin, jäi Topi pitelemään ohutta kirjaa kämmenissään: "Jos lienee hyvinkin itse soli-sali- ratti" hän mietti, mutta ei rohjennut ajatustaan heti ääneen lausua Riikan kuullen.
Hän pujotti kaksi pärettä pihtiin ja tuimasti rypistäen kulmiaan alkoi paitahihasillaan tawailla puoliääneen:
Koo aa ännä – ka-kan, pitkä ässä aa… Kanaakohan tuo takaa ajanee? sanoi hän ääneen. -Tulehhan Riikka, ei minun silmäni tässä päreen tuikkeessa oikein ota". Riikka, joka oli hywä räntin lukija, sai pian selwille, että kirjankannessa seisoi nimi:
Kansalaisen waaliopas.
"Arvasinhan minä, että sitä se on justiin sitä soli-sali rattia!” wirkkoi Topi tolkussaan ja käänsi lehteä.
----Riikka palasi ja luki:
"Suomen suu-suuri ruhtinaan naamamaan waltio päiwille ko-koontuwa etuskunta etustaa Suomen kansaa."
Sitäpähän kuulostaa olewan, wakuutteli Topi mielissään. – Luehan vielä muuan roikka.
Riitta luki.
"Etus kunta on yksikamari nen. Siihen kuuluu ka kaksi sataa-sannoo-etustajaa."
Joo! pani Topi ylen wiisaan näköisenä. – Yksi siinä kamari tulee olemaan aiwan kuin pappilan kanahuoneessa.
Riitta luki eteenpäin:
"Oi oi keutettu walitse maan etus tajaa on jokainen Suomen kansa lainen sekä mies että nainen…"
Siinä sen nyt ite kuulet, jotta akatkin kelpaa, - selwitti Topi täydellisesti tyytyväisenä ikäänkuin itse olisi lukenut ja otti kirjan Riikalta pois sekä wei pöydälle. – huomenna päiwän valossa luetaan lisää. Joko alat uskoa?
Paasikivi kirjoitti muistelmissaan: "Valmistaessamme eduskuntakomiteassa vaalilakia pelkäsimme, miten kansa saataisiin ymmärtämään uuden uutukaista suhteellista vaalijärjestelmää. Sitä alettiin heti kesällä 1906 ahkerasti kokouksissa, sanomalehdissä ja muissa julkaisuissa selittää. Säilyneiden paperieni joukossa on arkkeja, joihin olen värikynällä piirustanut suuria numerosarjoja, joiden nojalla selittelin kokouksissa vaalitulosten laskemista. Panimmepa toimeen oikeat leikkivaalit. Asetettiin eri puolueiden ehdokkaita, ja niiden kannattajat esiintyivät hanakasti. Vaali ja äänten laskeminen d'Hondtin sääntöä selitettiin. Sekä ensimmäiset että niitä seuranneet monet vaalit ovat osoittaneet liioitelluksi eduskuntakomitean pelon, ettei kansa voisi järjestelmää ymmärtää."
Lue oppaan teksti napsauttamalla kuvaa.
Vaalilautakunnille ja vaalipiirien keskuslautakunnille
virallisen ohjeistuksen antoi Senaatin oikeustoimituskunta.
Senaatin oikeustoimituskunnan esittelijäsihteeri Filip Grönvall, jonka kynästä oikeustoimituskunnan ohjeet lienevät peräisin, kirjoitti myös omaan lukuunsa vaalilain kommentaarin, jossa keskityttiin erityisesti selostamaan suhteellista vaalitapaa (Suomen suuriruhtinaanmaan vaalilaki ja valtiopäiväjärjestys. Vaaliviranomaisia, valitsijoita ja edustajia varten selityksillä varustanut Filip Grönvall. Helsinki 1906).
Äänestäjät tutustuvat vaalimainoksiin
Kuva: Museovirasto, Museiverket
