Ehdokkaita asetti koko maassa (Lapin vaalipiiriä lukuun ottamatta) yhteensä 597 valitsijayhdistystä, joiden listoilla oli yhteensä 755 ehdokasta. Valitsijayhdistykset tekivät vaaliliittoja siten, että useammassa kuin yhdessä vaalipiirissä ehdokkaita asetettiin seuraavasti:
Ehdokashakemuksen ehdokaslista. Napsauta kuvaa nähdäksesi se isompana.
Kaikissa vaalipiireissä ehdokkaita asettivat suomalainen puolue, nuorsuomalainen puolue ja sosialidemokraattinen puolue. Ruotsalainen kansanpuolue esiintyi seitsemässä, maalaisliitto kahdeksassa, kristillismieliset kahdeksassa, kristillinen työväki neljässä, "tasaiset" neljässä vaalipiirissä sekä "tekijälle työn hedelmät" kahdessa vaalipiirissä.
Radikaalisen puolueen vaalimainos.
Napsauta kuvaa nähdäksesi
se isompana.
Näiden lisäksi ehdokkaita asetti 14 vaalipiirikohtaista valitsijayhdistystä tai vaaliliittoa, joilla oli yhteensä 27 ehdokasta. Tällaisia valitsijayhdistyksiä olivat muun muassa "Radikaalien vaaliliitto", "Uudenmaan maalaiskansa oikeuksianne valvomaan", "Raittiusväki! Tässä on se varsinainen kieltolakilista", "Rehellisyys maan perii" ja "Koko kansan onni ja hyvinvointi".
Kaikilla suurilla puolueilla oli lukuisa joukko niin sanottuja yleisehdokkaita eli sellaisia ehdokkaita, jotka esiintyivät useamman kuin yhden samaan vaaliliittoon kuuluvan valitsijayhdistyksen listoilla. Tämä edesauttoi ehdokkaan läpimenoa, koska vaalilain mukaan ehdokkaan eri listoilta saamat äänet ja myös vertausluvut laskettiin yhteen. Puolueet myös asettivat ehdokkaita taktisesti sopiviin vaalipiireihin, koska mitään rajoituksia asettua ehdokkaaksi missä tahansa vaalipiirissä ei ollut. Näillä toimenpiteillä pyrittiin varmistamaan se, että puolue saisi varmasti eduskuntaan haluamansa henkilöt eli "parhaat voimat". Niinpä esimerkiksi helsinkiläinen J.K. Paasikivi oli ehdokkaana Turun läänin pohjoisessa vaalipiirissä suomalaisen puolueen yhdeksällä eri ehdokaslistalla sijalla kaksi. Näin hän saattoi olla varma valinnastaan jo ennen vaaleja.
Toinen myöhemmin tunnettu poliitikko, Kyösti Kallio oli ehdokkaana peräti kahden puolueen, nuorsuomalaisten ja maalaisliiton listoilla Oulun läänin eteläisessä vaalipiirissä. Vaasan läänin itäisessä vaalipiirissä J.H. Aalto oli ehdokkaana kolmen puolueen (Nuorsuomalaiset, Maalaisliitto ja Tasaiset) listoilla. Toinen kolmen puolueen ehdokas oli Hämeen läänin pohjoisessa J. Haavisto edustaen Nuorsuomalaisia, Kristillistä työväkeä ja Kristillismielisiä.
Sosialidemokraattien Miina Sillanpää puolestaan oli ehdokkaana kahdessa vaalipiirissä, Uudellamaalla ja Oulun läänin eteläisessä. Ruotsalaisen kansanpuolueen ehdokas W.T. Rosenqvist taas oli ehdokkaana peräti kolmessa vaalipiirissä. Vaalilain mukaan useassa vaalipiirissä ehdokkaana ollut tuli valituksi siitä vaalipiiristä, jossa hänen saamansa vertausluku oli suurin.
Loppujen lopuksi näitä usean puolueen ja vaalipiirin ehdokkaita oli kuitenkin melko vähän, eli pääsääntö oli ehdokkuus yhden puolueen listoilla yhdessä vaalipiirissä.
Lapin vaalipiirissä, josta valittiin vain yksi ehdokas, asetettiin yhteensä seitsemän ehdokasta. Suomalainen puolue asetti kolme, nuorsuomalainen puolue kaksi ja sosialidemokraatit kaksi.
Suomalaisen puolueen kampanjalehtinen. Napsauta kuvaa nähdäksesi se isompana.
