2. UUDEN VALTIOPÄIVÄJÄRJESTYKSEN JA VAALILAIN VALMISTELU

Suomen Suuriruhtinaskunnan vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksen mukaan Suomen kansaa edustivat valtiosäädyt, joita olivat Ritaristo ja Aateli, Pappissääty, Porvarissääty ja Talonpoikaissääty. Käytännössä säädyt kuitenkin edustivat vain pientä osaa kansasta ja suurin osa väestöstä, muun muassa kaikki naiset, oli poliittisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Vuosisadan vaihteeseen tultaessa paineet järjestelmän muuttamiseksi olivat kasvaneet.

Venäjän keisarikunnan poliittinen tilanne, erityisesti hävitty Japanin sota ja sitä seurannut yleislakko vuosina 1904-1905 johtivat siihen, että keisari Nikolai II joutui antamaan ns. vapausmanifestin, jonka pohjalta maassa alettiin suunnitella merkittäviä valtiollisia uudistuksia. Suurlakko levisi myös Suomeen ja keisari antoi Suomen osalta vastaavan manifestin (marraskuun manifesti 4.11.1905), jonka mukaan Suomen oli tehtävä ehdotus kansanedustuslaitoksensa uudistamiseksi.

Senaatti nimittikin 4.12.1905 komitean valmistelemaan ehdotusta uudeksi Suomen valtiopäiväjärjestykseksi ja vaalilaiksi. Komitean puheenjohtajana oli valtio-oikeuden professori Robert Hermansson ja jäseninä kirjailija Santeri Alkio, laamanni T.J. Boisman, professori J.R. Danielson, pankinjohtaja Felix Heikel, osuuskaupanjohtaja Heikki Lindroos, ylitirehtööri J.K. Paasikivi, valtioneuvos Thiodolf Rein, pankinjohtaja Emil Schybergson, professori E.N. Setälä, toimittaja Yrjö Sirola, hovioikeudenasessori P.E. Svinhufvud, valtiopäivämies Juho Torppa ja toimittaja Edvard Valpas Hänninen. Jäsenistä luettiin vanhasuomalaisiin Danielson, Torppa ja Paasikivi, nuorsuomalaisiin Setälä, Svinhufvud, Alkio ja Rein, ruotsalaisiin Hermansson, Heikel, Boisman ja Schybergson sekä sosialidemokraatteihin Lindroos, Sirola ja Valpas.

Komitean sihteerinä toimi protokollasihteeri Vilhelm Blåfield. Lakitekstit kirjoitti entinen senaattori, silloinen kaupunkien hypoteekkikassan toimitusjohtaja Julian Serlachius ja perustelutekstit jäsen Schybergson.

Komitean mietintö valmistui varsin nopeasti, jo 28.2.1906. Myös sen jälkeen tapahtumat etenivät ripeästi. Senaatin ehdotukseksi muokattu mietintö toimitettiin kenraalikuvernöörille ja esiteltiin 15.3. keisarille, joka antoi ehdotuksen erityisen venäläis-suomalaisen neuvottelukunnan tarkastettavaksi. Lopulta keisarin armollinen esitys valtiopäiväjärjestykseksi ja vaalilaiksi annettiin säädyille 9.5. ja säädyt hyväksyivät esityksen 1.6. Keisari vahvisti uudet säädökset 20.7. ja ne tulivat voimaan 1.10.1906.

Uudistuksen keskeiset kohdat olivat seuraavat:

• Suomen kansaa edusti yksikamarinen eduskunta, johon kuului 200 edustajaa.
• Eduskunta valittiin vaaleilla, joissa oli yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, joka koski niin miehiä kuin naisiakin. Jokainen äänioikeutettu sai myös vaalikelpoisuuden.
• Vaalit toimitettiin välittöminä ja suhteellisina ja suhteellisuuden toteuttamisessa käytettiin d'Hondtin laskentamenetelmää.
• Vaaleja varten maa jaettiin vaalipiireihin, joita oli vähintään 12 ja enintään 18.